Vierailulla PK-37:n luona Iisalmessa

Sain mahdollisuuden vierailla 22.–23.6. PK-37:n luona Iisalmessa. Vaikka visiitti oli lyhyehkö, sen anti oli sitäkin suurempi. Pääsin tapaamaan seuran valmentajia, näkemään 2006-syntyneiden joukkueen tiukan, mutta voittoisan pelin KuPS:ia vastaan sekä kuulemaan seuran historiasta, nykytilasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Myös kierros seuran käyttämillä kentillä oli antoisa osa vierailua.

Olin ensimmäistä kertaa Iisalmessa, mutta aktiiviselle futiksen seuraajalle PK-37 ei voi tietenkään olla vieras seura. Iisalmelaisseurassa juniorina kehittyneet ja nykyään ammattilaiskentillä pelaavat Ilmari Niskanen ja Saku Savolainen, muutaman mainitakseni, ovat hyviä esimerkkejä PK-37:n panoksesta suomalaiselle futikselle. Toivon, että ”PeeKoon” toimijat ovat ylpeitä omista kasvateistaan ja tuovat heitä esille myös nykyjunioreiden arjessa. Esikuvia voi löytyä myös läheltä. Ehkä kehittyneille junioreille voidaan jakaa jatkossa seuran päättäjäisissä Ilmari Niskanen -taitopalkinto tai Saku Savolainen -tsempparipokaali?

Vierailuni sai hienon alun, kun pääsin keskustelemaan seuran juniorivalmentajien kanssa. Ilahduin, että paikalle oli saapunut eri-ikäisiä valmentajia – 18-vuotiaasta valmentajanalusta yli vuosikymmenen seurassa toimineisiin koutseihin. Valmentajien erilaisuus voi tuoda paljon lisäarvoa pelaajakehitykseen. Nuoremmat valmentajat pystyvät oppimaan kokeneemmilta, ja vanhemmat valmentajalta voivat saada omaan toimintaansa uutta tulokulmaa nuoremmiltaan. Valmentajien erilaiset persoonat ja toisiaan tukevat vahvuudet mahdollistavat hyvän juniorityön.

Keskustelu seuran valmentajien kanssa osoitti, että ”PeeKoosta” löytyy kehittymishaluisia ja pelaajien eteen paljon vaivaa näkeviä valmentajia. PK-37:n ja varmasti monen muunkin suomalaisen jalkapalloseuran haaste on saada valmentajien välinen vuorovaikutus säännölliseksi osaksi arkea ja ylipäänsä löytää sitoutuneita valmentajia. Tämän haasteen ratkaiseminen ei ole varmastikaan helppoa. Jo sillä voi olla kuitenkin iso merkitys, että valmentajat saavat toiminnastaan palautetta, heille tarjotaan mahdollisuus kouluttautua, mukaan voi tulla matalalla kynnyksellä, hyvästä työstä saa kiitosta ja seuran ihmisistä löytää tarvittavaa tukea vaikeilla hetkillä.

Uskon, että ”PeeKoossa” ymmärretään, että seura voi hyvin silloin, kun valmentajat ja muut toimijat jaksavat ja voivat hyvin. Se näkyy myös siinä, miten pelaajat kehittyvät ja kuinka paljon he nauttivat lajista. Ilahduin kuullessani, että monessa ikäluokassa on hyvin koulutettu valmentaja. Ryhdikäs, innostava ja kannustava lapsuus- ja nuoruusvaiheen toiminta on avainasemassa, jotta pelaajat pysyvät lajin parissa aikuisikään asti ja PK-37:n kasvatteja nähdään myös tulevaisuudessa korkeammalla tasolla.

Seuran 2006-syntyneiden ottelu KuPS:ia vastaan osoitti, että ainakin tässä ikäluokassa peruspalikat ovat kunnossa. Pelaajat olivat liikunnallisia ja yrittämisen taso oli lähes koko ottelun ajan korkealla. Oli hienoa huomata myös se, että pelaajat antoivat hyvässä hengessä palautetta toisilleen. Näiden asioiden merkitystä ei voi korostaa liikaa. Päävalmentaja Juha Hieta antoi pelaajilleen selkeitä ohjeita ja huomioi hienosti myös vaihtopelaajat. Koska pelissä on paljon asioita, joita valmentajan täytyy seurata ja huomioida, toivon, että PK-37:n joukkueiden valmennukseen löytyy riittävästi apukäsiä. Se tukee ennen kaikkea pelaajia.

Toisen päivän aamuna sain todellisen sightseeing-kierroksen, kun pitkän linjan ”PeeKoolaiset” Marja Lipponen ja Mika Pesonen esittelivät minulle kaupungin jalkapallo-olosuhteita. Nurmet olivat niin tasaisia ja niiden tuoksu niin vastustamaton, että olisi tehnyt mieli vetää itsekin nappikset jalkaan. Sanon suoraan, että Iisalmen hieno futishalli sekä useat luonnonnurmi- ja tekonurmikentät kestävät vertailun mihin tahansa suomalaiseen futisseuraan. Arjen pelaajakehitys ei jää siis ainakaan olosuhteista kiinni. Toivottavasti pelaajat, valmentajat, vanhemmat ja muut seuraihmiset osaavat arvostaa sitä, että jalkapallon harjoittelulle ja pelaamiselle löytyy näin mainiot puitteet. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa uusia halleja on tullut kuitenkin jonkun verran, harva seura saa juniorijoukkueitaan talvella yhtä helposti halliolosuhteisiin kuin PK-37 Iisalmessa.

Monella PK-37:n toimijalla on aiheellinen huoli syntyvyyden laskusta ja sitä kautta pienemmistä pelaajaikäluokista. On todella tärkeää, että tämä haaste tunnistetaan seurassa. Kun pelaaja oppii, nauttii ja kehittyy jo heti ensimmäisinä vuosina lajin parissa, tämä kipinä kantaa usein pitkälle. Siksi täytyy erikseen painottaa, miten iso merkitys laadukkaalla valmennuksella on jo aloittavissa ikäluokissa. Olemassa oleva PK-37:n valmennuslinja tukee varmasti tätä tavoitetta.

Kuten puhuimme valmentajien kanssa, seuran on syytä varmistaa, että turhat rajoitukset eivät estä esimerkiksi pelaajien pelaamista välillä vuotta vanhemmissa tai yhteisjoukkueita erilaisissa ottelutapahtumissa. Myös yhteistyö lähialueen muiden seurojen kanssa on yksi peruspilari.

Oli mukava huomata, että ”PeeKoon” ihmiset näkevät seurayhteistyössä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia ja ymmärtävät, että saman katon alla voi toteuttaa sekä korkeammalle tasolle tähtäävää kilpaurheilua että matalan kynnyksen grassroots-toimintaa.

Lounaskeskustelussa Marja ja Mika toivat esille, että PK-37 pitää tärkeänä seurajohtoisuutta. Olen huomannut monet kerrat, että suuri osa arjen haasteista jalkapallossa johtuu puutteellisesta kommunikoinnista ja sitä kautta syntyvästä epätietoisuudesta. Toivottavasti ”PeeKoossa” jaksetaan myös jatkossa käyttää aikaa siihen, että esimerkiksi vanhemmille viestitään avoimesti ja säännöllisesti, miten seurassa toimitaan ja miksi. Seuran tehtävänä on kertoa olennaiset toimintaperiaatteet, joihin perheiden odotetaan sitoutuvan. Tällaisen kulttuurin synnyttäminen on tärkeää heti siitä hetkestä lähtien, kun pelaaja ja tämän perhe astuvat mukaan seuratoimintaan. Kaikkia vanhempia ei välttämättä saa millään keinoin yhdellä kertaa saman pöydän ääreen, mutta mitä aikaisemmin tähän asiaan panostetaan, sitä kestävämmälle pohjalle seuratyö yleensä rakentuu. Avoimuus ja ennakointi ehkäisevät myös mahdollisia konflikteja.

PK-37:n valmentajat, kuten Lasse Vornanen, Marko Remes, Juha Hieta, Tuomo Rönkkö, Tommi Turunen ja monet muut, ovat yhdessä muiden seuraihmisten ja pelaajien kanssa ”PeeKoon” sydän. Seura on yhtä kuin sen ihmiset. Aistin monen valmentajan kommenteista ylpeyden omasta seurayhteisöstä. Yhteisöllisyys on asia, johon ei voi koskaan panostaa liikaa. Tässä suhteessa esimerkiksi erilaiset seuratapahtumat ja monipuolinen viestintä ovat hyvin olennaisia kokonaisuuksia.

Uskon, että PK-37 pystyy pitämään hyvistä käytännöistään kiinni sekä kehittämään myös uusia ideoita. Kun junioreita kannustetaan käymään edustusjoukkueen peleissä, eri ikäluokat ovat säännöllisesti tekemisissä keskenään ja seuratoimijat kohtaavat myös harjoituskentän ulkopuolella, sitoutuminen seuraan voi vahvistua entisestään. Näihin asioihin panostaminen tulee kyllä monikertaisesti takaisin – ennemmin tai myöhemmin.

Vierailuni PK-37:n luona oli kaiken kaikkiaan hyvin positiivinen kokemus. Toivottavasti pelaajat ja heidän vanhempansa osaavat arvostaa harjoitusolosuhteita ja valmentajien antamaa isoa panosta. Valmentajia kannustan antamaan rohkeasti palautetta toinen toisilleen, jakamaan avoimesti hyviä oivalluksia sekä luomaan verkostoja myös muihin seuroihin. Pyörää ei tarvitse keksiä aina uudestaan, ja muista seuroista voi saada hyviä työkaluja myös oman seuran arkeen. Vapaaehtoisten jaksaminen ja tukeminen koskettavat kaikkia seuran toimijoita. Kun ihmiset ovat mukana rakkaudesta lajiin, ”kiitos”-sanalla on vahva vaikutus. Muistakaa tehdä hyvä työ näkyväksi ja huomioida ansioituneita toimijoita.

Kiitos kaikille seuran toimijoille, joiden kanssa pääsin keskustelemaan ja jotka jakoivat avoimesti ajatuksiaan. Marjan ja Mikan lämmin vieraanvaraisuus teki itseeni ison vaikutuksen. Kiitos ystävällisestä emännöinnistä ja isännöinnistä. Sain paljon uutta tietoa hienosta seurasta ja yhteisöstä.

Lopuksi haluan vielä toivottaa kaikille PK-37:n toimijoille nautinnollista jalkapallokesää!

Erkko Meri

Kiitos Erkko vierailusta Iisalmessa ja tervetuloa uudelleen!